Heiskanen tässä terve.

Olis muuten ihan mukava kirjottaa sellasta normaalia blogia. Sellaista että jokainen tietäis kuka sitä oikein kirjoittaa. Mut ei sillä näin mitään väliä. On ihan kiva avautua tällai itsellensäkin.

Mut voi että, salkkarit. Aika kuningas ohjelma. Eihän tässä oo mitään järkee. Ismokin on meinannu kuolla nyt ainakin kaks kertaa. Ensin sellanen järjetön räjähdys ja se muka selvis siitä hengissä. Sitten joku hullu ajaa sen yli moottorikelkalla. Ja kaikki muutkin, Jennin ministerit ja sellaset.

Ps. kyllä mun miehellä täytyy sit ainaki olla perna vaikka ismolla ei nyt ookkaan.

Ja jatkuu.

Oli jossain typerässä tehtävässä koulussa lause, jonka joku siit ryhmästä oli kirjottanu. Se meni jotenki niin, että He ihailivat kommunismia puolustavia henkilöitä, vapaustaistelijoita, kuten Che Guevara. Huomioin tässä: Eihän Che ollut kommunisti? Che ja Fidelhän Kuuban johdossa nimenomaan kieltäytyivät tekemästä yhteistyötä silloisen kommunistisen Neuvostoliiton kanssa. Ja aiemmin julistivat vallankumouksen sosialistiseksi (tosin vastoin Guevaran tahtoa). Kannattaisko joidenkin ihmisten ottaa asioista selvää ennen pätemistä. Kiva taas tämmönen.

Eieieiei, kyllä nyt täytyy taas lopetella. Muuten istuisin tässä vielä huomenna kirjottamassa tätä typerää päänisisältöä itselleni. Fiksua.

Huomenia. Kellohan on tosiaan vasta 14.13.  Tykkään siis olla kipeenä kämpillä, tai siis välillä pitää olla vapaata lukiostakin.. Ei sillä että olisin nyt pois koulusta vaan sen takia etten jaksanu herätä. Oon oikeesti kipee. Kurkku on niin perkeleen kipee ettei puhumisestakaan tule oikeen mitään. Kaiken lisäks katoin just jakson Simpsoneita. Plus "There's a fucking tiger in the bathroom". Eli tällä hetkellä pyörii The Hangover. Ei siitä sen enempää.

Tossa tuli myös mietittyä vähän asioita. Esimerkiks sitä, miksi Suomessa asevelvollisuus on vain miehille. Sit mietitään tätä epätasa-arvo hommaa. Jos joku velvollisuus on vain miehille niin sehän vasta sitä epätasa-arvoa kylvää. Teoriassa ihan epäreilua. Että naiset olis niinku epäpäteviä kouluttautumaan tappajiksi. Mun mielestä jokaisen kyllä pitäisi sanoa ei tappajakoulutukselle. Mutta silti. Onhan se miehen ylistämistä, että vain miehet saa sotatilassa puolustaa maata ja ne naiset jotka on kaikkein typerimpiä on mukana. Naiset pääsee tästä velvollisuudesta helpolla: ei ole mitään velvollisuutta ! Ja Jehovat plus ahvenanmaalaiset pääsee myös ilman mitään asepalvelusta, Ja laissa on sanottu että jokaista pitää kohdella samanarvoisena. Käytännössä asepalveluslaki on siis harvinaisen epätasa-arvoinen laki. Äää, nyt menee taas pelkäksi vaahtoamiseksi. Ei ole mukavaa tämä ollenkaan ei.

Sitten tuli mieleen, että naapurimaamme Ruotsihan on aika lailla sosialistinen valtio. Siellähän puhutaan vallan S-puolueesta. S-ledaren (tai jotain sinnepäin), eräs naisihminen Sirén (meniköhän oikein?) on aika paheksuttu henkilö. Ainakin oman ruotsalaisen tuttavapiirini keskuudessa. En jaksa tätäkään pohtia sen enempää näin väsyneenä. Jatkakaamme tästä myöhemmin.

Tuli tässä myös mieleen. Lueskelin Iltalehden sivuilta kaikenlaisia uutisia, ja eniten minua ihmetytti pakastinkuolemien määrä. Joka toisessa uutisessa kerrottiin jonkun tai joidenkin löytyneen pakastimesta. MIKÄ IHMEEN MUOTIJUTTU PAKASTMISTA ON TULLUT? Yhdessä uutisessa kerrottiin poliisin löytäneen n.200 kissaa kuolleena jonkun sairaan homo sapiens sapiensin pakastimesta. Seuraava kertoi isästä, joka löysi lapsensa kuolleena pakastimesta. Ja toinen isäpappa löysi NELJÄ lastaan (vai olisko ollut kolme?) pakastimesta kuolleina piiloleikin päätteeksi. Ihan mukavaa. Toisaalta nyt on ollut niin kuuma, että pakastin voi olla ihan mukavan viileä paikka. Mutta menisivät edes JÄÄKAAPPIIN. Ei ihan yhtä kylmä mutta kelpaisi itselleni jos päättäisin ryhtyä jäähdyttelemään itseäni. Ihan naurettavaa. Lisäksi löysin Uutisen, joka kertoi koirilla ratsastavista apinoista. Jotenkin se toi heti mieleen Homer Simpsonin. Tästä sainkin idean laittaa DVD-soittimeeni Simpsonien tuotantokauden numero 5. Siinähän on se hauska Cape Horn jakso, jossa Sideshow Bob astuu monesti haravoiden päälle. Hei oikeesti. Miten musta tuntuu että mulla on harvinaisen huono huumorintaju??

Nyt lähtee siis Simpsonit käyntiin, oten jatkan kirjoittelua myöhemmin.

Med trevlig hälsning, JAG. (harjoittelua ruotsin yo-kirjoituksiin)

Jjahas. Tuli vähän sellainen olo että nyt pitäisi saada oma blogi. Päätin siis sellaisen tehdä ja tässä se on. Jos joku nyt erehtyy tätä joskus lukemaan niin tää on lähinnä sellanen itselleni suunnattu avautumispaikka. Niitä ihmisiä joille voi avautua kun ei omasta elämästäni oikein löydy (lue: olen varma ettei keneenkään voi luottaa).

Kuuntelin äskettäin kivasti vanhaa Avainta vuodelta 2000 ja tulin siihen tulokseen että ei helvetti, miten jollain voi olla niin samanlainen ajatusmaailma kuin itselläni. Ruokaa, ei aseita iskee ja lujaa. Pasifismi lähellä sydäntä siis. Peace love and so on. Joidenkin mielestä se on säälittävää. On muuten mukavaa kuultavaa kun sellaiset ihmiset jotka ei minusta mitään tiedä kertovat että sivarit ovat pelkureita ja nynnyjä. Stondailla siinä sitten tyyliin joo jos olisin mies ni mäki luultavasti olisin sivari...

Eikä tässä kaikki. Musta on mukavaa että lukiossa on aamunavauksia. Mutta kun ne on aina jonkun papin tai muun helvetin piispan pitämiä. Pitäisi hiukan ajatella sitä että kaikkia ei välttämättä kiinnosta hevonvittuakaan mitä luterilaiset miettii. Koulussa voi olla ihmisiä jotka on muiden uskontojen edustajia tai niinkuin minä eli ateisteja.

Next. Just tsekkailin, interwebin ihmeellisestä maailmasta löytyy mahtavia mainoksia. Hyvä esimerkki: Make Money, teach english. Miksi ihmeessä sen RAHAn pitää olla kaikessa aina ykkösenä. Tämä koko maailma on ihan perseellään. Kaikki tavoittelee vain omaa etuaan ja elämä pyörii jokaisen oman perseen ympärillä. Kukaan ei enää voi ajatella muita. On vitusti köyhiä, ihmisiä kuolee nälkään Afrikoissa sun muissa mukavissa paikoissa eikä edes puhdasta vettä ole aina saatavilla. Sitten ihmiset laittavat rahaa hyväntekeväisyyteen kirkon ulkomaanavun kautta. Ollaan niin hyviä ihmisiä ja heti on parempi olla. Todellisuudessa noin 1,38% tästä lahjoitussummasta menee hyväntekeväisyyteen. Se loppu 98,62% menee suoraan kirkolle. Pappien sun muiden turhakkeiden palkkoihin jne. Ei se vittu soikoon voi olla oikein sekään että pappi on oikeasti kutsumusammatissa ja se vaatii siitä helvetisti palkkaa. Uskonto on vaan liian pitkälle viety keino aivopestä ihmisiä ja viedä niiltä raukoilta vielä rahatkin.

Sitten päästäänkin siihen että miksi mä tänne oikein kirjoittelen. No, lähinnä siksi ettei mulla oikeasti ole ystäviä. Ei yhden yhtä. Kavereita on, sellaisia joita näkee joskus kerran kolmessa vuosituhannessa. Olen siis helvetin yksinäinen. Ja välillä tuntuu siltä, ettei tässä koko vitun maailmassa ole sellaista ihmistä joka hyväksyisi mut sellaisena kun itse olen. Jotenkin se on aina niin, että käytökselläni ajan ihmiset pois luotani, enkä edes tajua mitä teen väärin. Yritän olla niin kuin muut mutta silti olen yksin. Ehkä vain olen niin erilainen että se pelottaa muita? Kaikki muut vain lipuvat valtavirran mukana, ja jos joku sanoo jotain jostakin, olen melkein aina erimieltä asiasta. Sekös vituttaa monia. Ensinnäkin juuri tämä 'säälittävä' pasifismi. Moni kaikkoaa viereltäni heti kun ymmärtää puheistani viittauksia puolustuslaitoksen halveksintaan. Jos sitä ei ymmärretä, puheet siirtyvät uskontoon ja ilmaistessani vakaumukseni olenkin jo yksin. Että se siitä. Ystävien löytäminen ei ole minulle mikään itsestäänselvyys, mutta toivon kovasti että jostain ilmestyy sellainen mies joka ymmärtää minua sellaisena kuin olen ja pitää minusta minuna omana itsenäni.

Asiasta viidennenteen tuhanteen, näin tuossa edellisyönä aika mielenkiintoisen unen. Kirjoittelin sen koulussa paperille tarinaksi matikan tunnilla. Siinä minut vangittiin ja vietiin vankilaan, pieneen ikkunattomaan koppiin kolmen muun ihmisen kanssa. Heistä kaksi oli miehiä ja yksi nuori tyttö, kuten minä, mutta vielä alaikäinen. Olin järjettömän peloissani. Miehet ja tyttö kertoivat omat tarinansa. Tyttö oli tukenut Aseistakieltäytyjäliittoa, toinen miehistä oli kirjoittanut artikkeleja joista oli selvinnyt ateistinen vakaumus ja toinen mies oli totaalikieltäytyjä. Välillä minut otettiin huoneesta ulos kuulusteluun, joissa kieltäydyin luopumasta vakaumuksistani. Koko loppu uni oli vain istumista hiljaa pienessä pimeässä huoneessa. Aamulla tulkitsin unen jokapäiväisen elämäni kuvaukseksi. Olen yksin muutamien muiden ihmisten kanssa eriävine mielipiteineni, ja välillä tuntuu siltä, että pitäisi vain olla niinkuin muut. Silti uskon siihen mikä mielestäni on oikein. erotan oikean väärästä eri tavalla kuin ns. 'normaalit' ihmiset.

Ei härreguud, tämähän venähti.. En ajatellut tästä ihan näin pitkää.

Olen pahoillani jos erehdyit tämän lukemaan etkä ole tyytyväinen. Itselleni tämän olen lähinnä tarkoittanut. Olen saanut tukea itselleni muutamista samantyylisistä blogeista, joten olisi ihan mukavaa jos tästä olisi hyötyä muillekin kuin vain itselleni.